Hei kaikki. Ompi aika kirjoittaa tänne blogiin pitkän aikavälin kuulumiset. Eli pää asia on varmaan se että Vilma on saanut pysyvän uuden kodin mun pitkänvaarin luolta sipoosta. Vilma todellakin oli ollut eka 10kk pitkälvaaril hoidossa ja viel sen jälkeen 10kk jolloin pystyin vasta luopumaan vilmasta kokonaan huhtikuussa 2015. Kyyneleet valuivat pitkin poskeani ja itkin pitkänvaarin sylissä. Tiesin ettei minusta ois enää viemään koiraa kolmesti päivässä ulos ja kouluttamaan sitä maalaiskoirasta kaupunkikoiraksi. Ja kaiken lisäksi Vilma oli jo aikaa sitten ottanut pitkänvaarin uudeksi isännäkseen. Sil lokakuussa 2014 mul oli eka luovutus yritys jolloin Vilma ymmärsi että pitkävaari oli hänen uusi isäntänsä ja oli aika päästää irti minusta. Itse jouduin perumaan päätökseni sillä se repi sisustani ja en tehnyt muuta kuin itkenyt. Oloni helpottui kun koin Vilman vielä kuuluvani minulle. Keväällä 2015 virallisen luopumisen jälkeen oloni ei ole ollut yhtä kurja kuin syksyllä 2015 mutta olen jatkuvasti ajatellut miten ja milloin vilma palaa minulle pysyvästi. Tai miten voitan veikkauksessa rahaa ja rakennan omakotitalon mihin pyydän/käsken pitkää vaaria muuttamaan Vilman kanssa minun seuraksi. Eli tavallaan en vieläkään voi uskoa 100% varmuudella että Vilma ei enää ole minun vaan kuuluu pysyvästi pitkällevaarille.
Muuten Vilma voi hyvin. On saanut pentu ajoilta lihasmassaa ihan sikana. Painaa 47kg!! Nyt tosin vielä enämmän ku on lihonnut eli saanut puhdasta läskiä. Käskin pitkää vaaria pistää vilman laihikselle että voi paremmin ja jaksaa elää kauemmin. Saa luvan olla solakka tyttö seuraavan kerran kuin näen hänet.
