No niin, siitä onkin sitten aikaa kun viimeksi kirjoitin Vilman blogiin, kokonainen talvi on hurahtanut ohi ja siinä mennessä monet tapsuttelut ja kömmähdykset. Myös muutamia ikäviä kokemuksiakin ollaan vilman kanssa yhdessä koettu. Aloitetaampa alusta alkaen.
Ensi lumi tuli ja Vilma oli haltioissaan. Hän kieri lumessa, söi lunta, juoksi lumipallojen perässä, hänestä se oli vaan niin ihanaa. Sitten lunta alkoi tulla enempi ja enempi ja vilmasta oli aivan ihanaa syöksyä lumikasoihin ja sukeltaa pintaan sekä kaivaa lunta. Ja tätä on jatkunut koko talven ajan aivan näihin kevään viimeisiin lumi rippeisiin asti. Tuli otettuakin paljon kuvia Vilmasta lunta syöden. Koirapuistoissa oli aivan ihanaa niin vilmalla kuin minullakin ja tuore lumi oli aina tervetullut. Koirapuistoissa oli kylläkin yksi huono puoli talvisin ja se oli matalat aidat. Lunta tuli niin paljon että koirat melkein pystyivät hyppäämään aidan yli. Puolet aidasta oli vain jäljellä ja portinkin sai avattua vain sisään päin. Kyl kaupungin kuuluisi aurata koirapuistot aivan kuten ne leikkaa ruohon kesäisin. No mut kuitenkin. Vilma sai aika vähän koulutusta talvella, ainoa asia mitä me harjoiteltiin oli luokse tulemista eli vapaana olemista ja sit vetämisen vähentämistä eli lopettamista. Ei vilma enää niin paljon vedä paitsi tietenkin koirapuiston edustalla kylläkin vetää. Onneksi oli lunta koska muuten vilman talvi olisi ollut kovin tylsä.
Sai kylläkin Vilma pari uutta koira ystävää, nimittäin saksanpaimenkoira pentunnut Rion ja Lilin. Rio on nyt puol vuotias ja lili on vuosi ja viisi kuukautta vanha. Yksi musta labradorin noutaja nimeltä Lilli on päässyt vuorostaan läpi opaskoira koulutuksestaan ja pääsee yhden sokean pastorin oppaaksi. Toinen ruskea labradorin noutaja nimeltä Mokka on taas synnyttänyt pentueen tänä loppu talvena. Heidän perheeseen pääsee lisäyksenä Mokan pentu nimeltä Melli. Mun on aikeissa päästä katsomaan melliä täs piakoin, ennen kuin siitä kasvaa iso tyttö.
Hieman ikävämpiä uutisia on taas vuorostaan seuraavaksi, nimittäin Vilmaa on purtu nyt yhteensä kolme kertaa. Purijoita ovat olleet kolme urosta nimeltä Manu, Aatu ja Petteri. Myös yksi narttu nimeltä Zazu on purrut Vilmaa. No Manu ei tuu samaan koira puistoon kuin Vilma enää ja Petteriä ei ole näkynyt sen kummosemmin. Aatun kanssa Vilma leikki kuten ennenkin ja Zazu on edelleen alistava ja kaikkia hallitseva narttu ja on kerran tullut puremisen jälkeen samaan koira puistoon ja silloinkin yritti purra Vilmaa ja parii muuta koiraa.
Rommia nähtiin pariin otteeseen talven aikana siitä kun ne muutti Vantaalle, ja oi boy kuinka isoksi Rommi olikaan kasvanut. Kyl sil lihaksia oli aika paljon mut niin myös oli rasvaakin. Tais hormooni kapseli tehdä temppuset. No, mut pääsääntö on että käy eläinlääkärissä säännöllisesti ja punnituksessa säännöllisesti sekä se että pysyy dieetissä. Kunnon rapsutukset romsulle :)
Vilman tuho vimma on viimein talven aikana laantunut. Nyt kohteena on enää irtoroskat ja ruokalautaset. Kaiken muun se antaa vaan olla, mikä on hyvä juttu. Toisaalta ajateltuna on se Vilma päästänyt mut eroamaan turhista tavaroista tällä tempauksellaan tuhota tavaroita. Kengät se olisi kyllä saanut jättää rauhaan. Ja seinän! Vilma yks päivä raapi maalin ja laastin pois seinästä aina betoniin asti. Kivan kokoinen iso reikä seinässä oli nyt paikattavana. No onneksi Lidliin tuli paikkaus tuubi myyntiin ja sain seinän paikattua. Eihän siihen tarvittu kuin auton raaputus lasta millä levitin paikkaus aineen seinään. Ja valmista tuli. Toivotaan vaan että isännöitsijä hyväksyy sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti